Itsenäisyyspäivä ja joulu 2017 on kääntymässä uudeksi vuodeksi ja uuden vuoden kujeet mielessään Kukkis on levännein ja innokkain mielin valmiina uusiin haasteisiin.

Itsenäisyyspäivän aattona sankarivainajien seppeleiden lasku kirvoitti kyyneleet KukkakaupanTädin silmiin, kun seisoin haudalla yli 60 ala-asteelaisen ympäröimänä seppele käsissä. Tilaisuus oli erittäin hieno paikallisen kaupungin edustajan ja papin pitämien puheiden sekä sotaveteraanin ja hänen vaimonsa läsnäolon tuomalla juhlallisella tunnelmalla varustettuna. Mukana oli myös paikallisen Sotaveteraani järjestön puheenjohtaja ja paljon kyläläisiä. Kukkis on tähän saakka ollut seppeleiden laskussa vain työn puolesta eli sitomassa laskettavia seppeleitä esimerkiksi juuri itsenäisyyspäiväksi ja näin ollen oli mahtavaa,että ensimmäinen seppeleenlasku oli historiallinen tapahtuma jossa muistettiin kaikki paikalliset sankarivainajat. Vielä suurempi merkitys tälle tempaukselle tuli kun kävin katsomassa uuden version Tuntemattomasta sotilaasta ja herkkänä ihmisenä kyynelmeri oli valtava elokuvan aikana, kun oli aikaa ajatella kuinka suuren uhrauksen vanhempi sukupolvi on sota-aikoina meidän nuorempien eteen tehnyt itsenäisyyden ja tämän päiväisen Suomen rakentamiseksi.

Itsenäisyyspäivää seurasi joulu, joka oli Kukkikselle ainutlaatuinen ehkäpä koko loppuelämää ajatellen, kun vapaa-aikaa oli runsaasti viettää läheisten ja perheen kanssa, ilman kiirettä ja stressiä. Myös toipunut mieli ja keho antoi myöden nauttia joka hetkestä jouluun liittyen. Elämän ihanin joulu tähän saakka, vaikka joulumieli ei tällä kertaa tullutkaan työympäristön puuttuessa kuin vasta viime hetkillä.

Uusi vuosi vaihtuu ja KukkakaupanTätiä odottaa uudet tuulet. Työhön paluu portaittain on edessä. Uusi työpaikka, uuden työkaverit, uudet tuulet. Ikävä kyllä jotain myös puuttuu ja yksi näistä asioista on yhteistyön hiljeneminen Interfloran kanssa, josta tosin elättelen edelleen toivoa, että toiminta jatkuu teidän seuraajien iloksi tuttujen arvontojen merkeissä. Kukkiksen facebook on myös ollut hiljainen uusien valokuvien puutteessa, mutta niitä toivottavasti saadaan pian nähtäville.

Lumitöiden ja takan lämmityksen lomasta KukkakaupanTäti toivottaa kaikille erittäin hyvää vuoden vaihdetta ja onnellista uutta vuotta 2018! 

Onni on epämääräinen määre, jonka jokainen kokee tavallaan ja se joka kokee ettei onnea ole lain ei nää metsää puilta. KukkakaupanTäti toivoo jokaisen lukijansa olevan jostain onnellinen, oli se kukat, saadut joululahjat, ystävät, perhe tai vaikkapa vain se jokapäiväinen leipä. 

Pienikin onnen murunen on syy hymyyn ja Kukkis voi vakuuttaa, että omalla kohdalla se hymy on vuoden vaihtuessa erityisen leveä!

Juhlapyhien humussa kirjoitellen

KukkakaupanTäti

KukkakaupanTädillä on onni-asiaa..

KukkakaupanTäti on todella onnellinen. Edellisessä postauksessa masennus oli vielä vallassa,mutta nyt puoli vuotta myöhemmin hymy on tuttu pukine ja arki rullaa normaalilla painollaan.

Kasvimaa oli menestys, vaikka suurempi remontti siirtyikin taas vuodella. Isompi perunamaa ilahduttaa vielä näin myöhään syksylläkin, kun satoa riitti kellariin asti.

Erityisen onnellinen Kukkis on siitä mitä sai aikaan tänään kera seurakuntalaisten ja joukon kyläläisiä. Suomi 100-vuotta kunniaksi sidottiin 71 havukranssia eli seppelettä ja ne lasketaan sankarivainajien haudoille 5.12.2017

Talkooväki oli uskomattoman ahkeraa ja seppeleet valmistui ällistyttävällä vauhdilla 4 tunnissa. Leirikeskuksen iloisessa puheensorinassa työt tuli tehtyä sivussa ja tunnelma lämmittää mieltä pitkälle synkkään syksyyn.

Seppeletalkoot oli esimerkki siitä, kuinka pienellä vaivalla ja kysymällä saa isoja asioita aikaan. Tottakai osaltaan vaikuttaa sekin, että KukkakaupanTäti on toipunu touhukkaaksi itsekseen jolloin energiaa jää muuhunkin kuin perusasioihin, mutta ilman apua tuo projekti ei olisi toteutunut. Paikallinen seurakunta oli mukana talkoissa sekä lahjoitti havuja ja työskentelytilan tarjoomuksineen. Paikallinen ala-aste puolestaan hoitaa seppeleiden laskun ja juhlallisuudet siihen liittyen.

KukkakaupanTäti on kävellyt osaltaan taas yhden selviytymistarinan verran toipumisenpolkua ja jää innolla odottamaan itsenäisyyspäivää ja joulua.. Joulua josta nauttia täysin siemauksin ennen tammikuussa tapahtuvaa työhön paluuta. Ja kyllä Kukkis on nauttinut syksystäkin, mahtava sienivuosi ja niin paljon ihania tapahtumia.

KukkakaupanTäti toivottaa seuraajilleen ihanaa joulun odotusta ja lähettää tsemppihalin niille jotka ovat vasta sen toipumisen polun alussa. Se polku on pitkä ja mutkainen, mutta joka askelen arvoinen.

Silloin kun polku on kuljettu osaa taas arvostaa hymyään ja sitä,että vaikkapa kodinaskareet tuntuu taas helpoilta ja yksinkertaisilta.




Pähkäillen ja pohdiskellen


KukkakaupanTäti

https://yle.fi/uutiset/3-9749903

KukkakaupanTäti pohdiskelee..

KukkakaupanTäti selaili ammattilehteään. Selailu pysähtyi sivulle 33 ja otsikkoon "Puutarhaterapia nousee idässä". Juttu kertoo Etelä-Koreassa 1980-luvulla lanseeratusta terapiamuodosta.

Kukkis on täsmälleen tämän tarpeessa.

Mitä se on kun mieli murtuu? Se voi olla jopa fyysistä, mutta etenkin henkisesti raskasta. KukkakaupanTäti on toipilas, pienetkin kotiaskareet kuten ruuanlaitto tuntuu epäonnistuvan.

Nyt on tammikuu ja päivät on vielä lyhyitä. Puutarhaterapian voi kuitenkin jo aloittaa.

On aika astella siemenhyllyille.

Puutarhoilla on 100-vuotiaan Suomen kunniaksi suunnitelmissa kylvää sinivalkoisia kesäkukkia.
KukkakaupanTäti on suunnitellut omalle pihalleen kasvimaan laajennusta. Kohopenkkejä vanhoista tiilistä, isompaa perunamaata, uusia perennapenkkejä.

KukkakaupanTäti on kuitenkin itselleen liian ankara. Kun tavalliset askareet ei suju tulee sietämätön riittämättömyyden tunne. On jopa noloa, kun ei jaksa arkea niinkuin "tavalliset ihmiset". Tunne on naurettava.

Miksi Kukkis ei voisi nyt sydämensä kyllyydestä levätä, selata lukemattomia puutarhalehtiä ja suunnitella kesää ja istutuksia? Kuulostaa helpommalta kun on.

Jos synnyt touhukkaaksi ja toimeliaaksi ihmiseksi ja olet tottunut tekemään kovasti töitä voi toimettomuus tuntua kuilulta johon tipahtaa. Suututtaa, kun ei jaksa ja asiat ei onnistu. Kukkiksella on chilin siemenet ja kylvömulta. Muoviset kylvöalustat on jo toista päivää kannettuna sisälle pesemättä, odottamassa asukkaita. Kukkis suunnittelee, mutta ei saa aikaiseksi.

Kuntoutumisessa masennuksesta on oltava sinnikäs. Olisi osattava nauttia ihan pienemmistäkin asioista, kuten vaikka siitä, että koti on siisti ja jaksat huolehtia itsestäsi.

Tyhjiö on kuitenkin vaikea täyttää,kun on oppinut vaatimaan itseltään liikaa. Kukkiksen on opeteltava olemaan itselleen armollinen. Työmyyrä sairastuu liiasta työstä ja työmyyrä masentuu kun mikään ei suju niin kuin ennen.

KukkakaupanTäti lupaa nyt itselleen kasvattaa kesäkukkia, hyötykasveja ja tehdä puutarhassa ne muutostyöt jotka jäi viime vuonna tekemättä. Polku grillipaikalle raparperinlehti laatoista, kenties kokeilla muitakin betonitöitä. Kukkis siis järjestää itselleen kotimaista puutarhaterapiaa.

Viime talvena kasvamassa oli useita eri kasveja, joista suurin osa epäonnistui. Kukkiksella on nyt tavoite; onnistua tässä paremmin kuin viime vuonna. Erehdyksistä ja virheistä oppii ja ne kasvattaa. Epäonnistuminen on tunne jonka voi ohittaa, toipuminen on hidasta, mutta varmaa. Tunnetko sinä ketään joka on tällä hetkellä samankaltaisessa tilanteessa?

KukkakaupanTäti ottaa nyt asiakseen pestä kylvöalustat, levittää suojapaperit pikkuruisen toimistohuoneen pöydälle ja laittaa chilit itämään. Samalla Kukkis lupaa itselleen olla itseensä tyytyväinen siitä ja nauttia joka päivä kasvun ihmeestä, Keskittyä seuraamaan kuinka siemenet kehittyvät päivä kerrallaan satoa tuottaviksi kasveiksi.

Sillä elämässä ei enempää tarvitse.







Pohdiskellen


KukkakaupanTäti

Kukkis on huolissaan.

Kuulin, että eräs erittäin rakas kukkakauppa on sulkenut ovensa. KukkakaupanTäti ei tiedä tarkemmin syytä, mutta on erityisen huolissaan siksi, että tämä kyseinen kauppa toimi Etelä-Suomessa.

Kuinka ennen niin viriili ja vilkas sekä suosittu kauppa voikaan joutua sulkemaan ovensa lopullisesti? Syitä ei vuoren varmasti ole kuin yksi.

Marketit.

KukkakaupanTäti sai itsekin markettikukkia. Toisen osti itse ja toisen sai äidiltään. Niistä loihdin ainakin omia silmiä hivelevän jouluasetelman joka kaikenlisäksi vielä kukoistaa kauniina huonollakin hoidolla. Tähänkö siis Suomessa on tultu?

Ainakin Prismoissa ja Citymarketeissa näkyy kukkia olevan näinä päivinä yhä laajemmat valikoimat. Kukkiksen itsensä piti tänä syksynä mennä verestämään taitojaan kouluun, mutta sairastumisen myötä sen jouduin perumaan. Olisiko se ollutkin turhaa? Onko todella mietittävä joku muu ammatti jota harjoittaa, jos aikoo vielä työllistyä? Surullista, sillä Kukkis rakastaa ammattiaan ja Suomessa on kymmeniä ellei satoja jotka tuntevat samoin tätä käsityöammattia kohtaan. Kehä kolmosen sisäpuolella ainakin on upean oloisia kukkakauppoja vielä toiminnassa kuten Floramore, Sitomo ja tottakai kuuluisa Runebergin kukka.

Kuinkas meille täällä maalla sitten käy? Olen hieman tipahtanut tilanteesta kärryiltä, kun olen ollut pidempään pois työelämästä, mutta jos entinen työpaikka etelässäkin joutui sulkemaan ovensa ei Kukkis edes halua miettiä viimeisintä työpaikkaansa pienemmällä paikkakunnalla.

Rakkaat kansalaiset, näkisittekö vielä sen vaivan, että kävelette kukkakauppaan. Tuhansien tuoksujen ja ideoiden kotiin

Anellen

KukkakaupanTäti