Kukkis on täsmälleen tämän tarpeessa.
Mitä se on kun mieli murtuu? Se voi olla jopa fyysistä, mutta etenkin henkisesti raskasta. KukkakaupanTäti on toipilas, pienetkin kotiaskareet kuten ruuanlaitto tuntuu epäonnistuvan.
Nyt on tammikuu ja päivät on vielä lyhyitä. Puutarhaterapian voi kuitenkin jo aloittaa.
On aika astella siemenhyllyille.
Puutarhoilla on 100-vuotiaan Suomen kunniaksi suunnitelmissa kylvää sinivalkoisia kesäkukkia.
KukkakaupanTäti on suunnitellut omalle pihalleen kasvimaan laajennusta. Kohopenkkejä vanhoista tiilistä, isompaa perunamaata, uusia perennapenkkejä.
KukkakaupanTäti on kuitenkin itselleen liian ankara. Kun tavalliset askareet ei suju tulee sietämätön riittämättömyyden tunne. On jopa noloa, kun ei jaksa arkea niinkuin "tavalliset ihmiset". Tunne on naurettava.
Miksi Kukkis ei voisi nyt sydämensä kyllyydestä levätä, selata lukemattomia puutarhalehtiä ja suunnitella kesää ja istutuksia? Kuulostaa helpommalta kun on.
Jos synnyt touhukkaaksi ja toimeliaaksi ihmiseksi ja olet tottunut tekemään kovasti töitä voi toimettomuus tuntua kuilulta johon tipahtaa. Suututtaa, kun ei jaksa ja asiat ei onnistu. Kukkiksella on chilin siemenet ja kylvömulta. Muoviset kylvöalustat on jo toista päivää kannettuna sisälle pesemättä, odottamassa asukkaita. Kukkis suunnittelee, mutta ei saa aikaiseksi.
Kuntoutumisessa masennuksesta on oltava sinnikäs. Olisi osattava nauttia ihan pienemmistäkin asioista, kuten vaikka siitä, että koti on siisti ja jaksat huolehtia itsestäsi.
Tyhjiö on kuitenkin vaikea täyttää,kun on oppinut vaatimaan itseltään liikaa. Kukkiksen on opeteltava olemaan itselleen armollinen. Työmyyrä sairastuu liiasta työstä ja työmyyrä masentuu kun mikään ei suju niin kuin ennen.
KukkakaupanTäti lupaa nyt itselleen kasvattaa kesäkukkia, hyötykasveja ja tehdä puutarhassa ne muutostyöt jotka jäi viime vuonna tekemättä. Polku grillipaikalle raparperinlehti laatoista, kenties kokeilla muitakin betonitöitä. Kukkis siis järjestää itselleen kotimaista puutarhaterapiaa.
Viime talvena kasvamassa oli useita eri kasveja, joista suurin osa epäonnistui. Kukkiksella on nyt tavoite; onnistua tässä paremmin kuin viime vuonna. Erehdyksistä ja virheistä oppii ja ne kasvattaa. Epäonnistuminen on tunne jonka voi ohittaa, toipuminen on hidasta, mutta varmaa. Tunnetko sinä ketään joka on tällä hetkellä samankaltaisessa tilanteessa?
KukkakaupanTäti ottaa nyt asiakseen pestä kylvöalustat, levittää suojapaperit pikkuruisen toimistohuoneen pöydälle ja laittaa chilit itämään. Samalla Kukkis lupaa itselleen olla itseensä tyytyväinen siitä ja nauttia joka päivä kasvun ihmeestä, Keskittyä seuraamaan kuinka siemenet kehittyvät päivä kerrallaan satoa tuottaviksi kasveiksi.
Sillä elämässä ei enempää tarvitse.
Pohdiskellen
KukkakaupanTäti
